keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Menneiden vuosikymmenten tunnelmaa

Sadonkorjuu, ja sen säilöntä, on herättänyt minussa piilevän mummon. Keittiön ikkunat kerrassaan huusivat salusiineja peitokseen. Joten ei muuta kuin sellaiset tekoon.
 
 
Pöydällekin hankin vanhan kunnon vahakankaan. Ja tottakai santpauliat pääsivät ikkunalaudalle. Vielä kun siihen ulkoa raaskisi pelakuut tuoda, olisi mummola-tunnelma täydellinen! Ehkä... :)
 
 
Olen säilönyt punajuuria ja kurkkuja minkä kerkiän. Porkkanoitakin eilen maistoin, ovat jo syötävän kokoisia, mutta kasvakoot vielä hetken.
 
 
 
 Kesäkurpitsa aloittelee sadon tuottamista, muutaman olen jo poiminut grillattavaksi. Papu venyttelee versojaan vanhan sängyn jousistoa vasten, ja kukkiakin on jo tuottamassa.
 

 
 
 Oman maan herneet on NIIN makeita..
 
 
Kurkku on lähtenyt uudelleen tuottamaan satoa, ja on päättänyt ryhtyä huumormiehiksi tällä kertaa. Vai mitä sanotte tästä???
 
 
Ihan ei taida EU standardeja täyttää.. :)
Tomaattejakin on vihdoin päästy napostelemaan.
 
 
 
Eli ei muuta voi sanoa, kuin että ihana tätä sadonkorjuuaikaa!!!
 
 
 


torstai 18. heinäkuuta 2013

Kangaskaupan viettelykset

Tiistaiaamuna ennen miehen töihin lähtöä pohdin, jaksaisko lähteä marjametsään. Näähh.. Ei jaksa, totesin. Olis vissiin pitänyt sittenkin jaksaa. Eksyin sitten kangaskauppaan. Ja siellä oli vaikka ja miten paljon taas kerran ihania kankaita. Jäihän niitä sitten kassillinen mukaan. Joten nyt täällä on ompelukone surrannut. :)
 
Ensimmäisenä kangas, joka oli aivan ihastuttava, meinaan tällainen.
 
 
Ei minulla ollut mitään aavistusta, mihin tätä käyttäisin, mutta se kuului sarjaamme: pakko saada!
Onneksi ei sentään jäänyt pölyttymään, vaan samana iltana siitä surauttelin lehtikotelon seinälle. Ajattelin, että tähän sopivat hyvin uusimmat puutarhalehdet selailujen välillä säilytettäväksi.

 
Siinä se nyt killuu seinällä vanhan ristipistotyön ja lapsuuden nahkaliivini kanssa.
Tarttui sieltä kaupasta myös hyödyllistä kangasta. Tämä oli kaunis kuin mikä, ja siitä valmistui helpoista helpoin tunika. Tykkään kyllä tästäkin. Aina kun noista ompeluksista ei tule ihan sellaisia kuin suunnitteli. Mistäköhän johtuu??

 
Niin, ja kyllä minä siellä marjametsässäkin olen juossut. Sunnuntaina käytiin miehen kanssa. Tulos taisi olla kokonainen litra mustikoita. Tiistaina käytiin toisessa metsässä. Tulos huimat puoli litraa. Meinasi jo epätoivo iskeä. Missä kaikki mustikat luuraa???
Eilen sain miehen houkuteltua illalla vielä kerran, kolmanteen metsikköön. Lupasin, että jos nyt ei mustikoita löydy, niin en enää tänä vuonna häntä marjametsään houkuttele.
Ja voi sitä riemua! Metsä pullollaan mustikoita!
Nyt kyllä selkä ilmoittaa, että ei ollut kiva ollenkaan. Mutta väliäkö sillä.
Koiruudet ovat olleet onnesta soikeina kun ovat päässeet metsissä juoksentelmaan oikein urakalla. Neossa on vain sellainen "pieni" vika. On niin äitin poika kuin olla voi. Ja väsymyksen iskiessä ei halua olla metriä kauempana minusta. Hieno juttu sinänsä. Mutta pitääkö sen aina iskeä se ruhonsa maaten juuri siihen makoisimman näköiseen marjapuskaan?? :)
 
 
Mutta ei tälle söpöliinille voi olla vihainenkaan!
 
Nyt on mehumaija porisemassa, ensimmäinen satsi mehua talven varalle siellä on tulossa. Oikea sekamehu. Lykkäsin kaikki marjat, mitä pihalla kasvaa (mansikka, punainen herukka, vadelma ja karviaismarja), yhteen tällä viikolla poimittujen mustikoiden kanssa. Saas nähdä, millaista tulee.
 
Oikein ihanaa loppuviikkoa!
 
 


maanantai 15. heinäkuuta 2013

Lomaviikko 2:n saldo

Myös mies lomaili viime viikon. Joten kävi kuten yleensä, paljon mitään en saanut aikaiseksi.. :)
 
Mutta kasvun ihmettä on ihana seurata. Kasvihuoneessa minulla on jättipotti tulossa. Ei ne kurkut ja tomaatit, vaikka ihania ovatkin, vaan tämä:
 
 
Ahkera siveltimen kanssa heiluminen on siis kaikesta skeptisyydestä huolimatta tuottamassa tulosta! Kolme tällaista olen puskasta bongannut, joten täysin onnistumaton ei tämä kokeilu ollutkaan! Olenko vähän ylpeä itsestäni.. ;)
 
Ja tottakai jotakin käsityörintamallakin saanut olen aikaiseksi. Ikean reissusta jäi käteen tällainen "hirmuisen" kallis lamppu, peräti alta 7 €.
 
 
Pienellä servietti tuunauksella mulla roikkuu ompelupöydän yläpuolella ihan ehta tee se -itse Marimekko lamppu.
 
 
Minusta tuo onnistui tosi hyvin.
 
Sitten muuhun kasvun ihmeeseen.
Keväällä perustettuun uuteen kukkapenkkiin kylvin sinne tänne myös kesäkukkia. Ja vaikka tarkoitus olikin pussit säästää, onnistuin ne hävittämään. Siksi on ollut ilo huomata tämä kaunokainen muiden ihanuuksien joukossa.
 
 
Täytyy muistaa kerätä siemenet talteen.
 
Liljat kukkivat kauniisti. Tosin etanat tykästyivätkin näihin tänä vuonna. Liljakukkoja ei ole näkynyt pahemmin. Varmaankin liljojen siirto auttoi vähänksi aikaa asiaan.

 
Auringonkukat availevat nuppujaan kasvimaalla

 
Samoin kehäkukat ja krassit. Korianteri tuottaa tosi paljon siemeniä. Kun vain vielä tulisi käytettyä talven aikana.. No, se on miehen murhe. Onneksi!

 
Vaan tämä sato on ylittänyt tänä vuonna odotukset. Taidankin lähteä poimimaan punajuuret ja aloittaa niiden säilönnän.
Niin olenhan minä jo ensimmäiset satsit kurkkuakin jo säilönyt.

 
Oikein ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
 
 


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Tuunaten Ikean huopaa

Aurinkoista sunnuntaita! Ihan ensimmäiseksi, kuva huvimajasta. Olen todella tyytyväinen tämänhetkiseen) lopputulokseen! Juuri sellainen keidas vihreyden keskellä kuin halusinkin.
 
 
Ensimmäinen lomaviikko takana. Eilen meni jo ainakin kaksi tuntia etteivät ajatukset käyneet töissä.. Hirmuinen lomastressi iski maanantaina. Tuntui, että on pakko tehdä sitä tätä ja tuota, ja samalla levätä. No eihän sellainen onnistu.
 
Onneksi on nuo käsityöt. Kaksi päivää auringossa istuen (ja samalla nenänpään käräyttäen) saivat hiukan hidastettua aivoja. Selkeästi liian pitkä aika siitä, kun on käsitöitä tehnyt. Minulle puikot ja koukku ovat ajanvietettä, viihdettä, hauskaa ja ennen kaikkea jonkinasteista meditaatiota. Ylikierroksilla käyvät aivot saa pysäytettyä kun istahtaa puikkojen kanssa toviksi. Samoin siinä katoaa (yleensä) myös kiukku, ahdistus ja kaikki muukin epätoivottava tunnetila.
 
Joten tässä ensimmäisen lomaviikon saalista.
 
Mittatilaussukat ystävän tyttärelle.
Lankana Nalle, ja kulutus 58 g.
 
 
Vappu-sukat itselle. Minusta nämä huutaa vappua. Väriyhdistelmä on sen verran raju.
Lankana tietenkin seiskaveikka, kulutus 95 g. Ja kyllä langat olivat uusia... :)
 
 
Sitten aloitin taas uuden ikuisuusprojektin. Vaikka vanhakin on vielä kesken.
Eli torkkupeittoa isoäidin neliöistä. 108 neliötä tarvitaan, valmiina on 16. Mutta poiketen aiemmista kerroista, olen ommellut palat sitä mukaan yhteen, kun ovat valmistuneet. Ehkä tämä joskus ensi kesänä on valmis. Tuo virkkaaminen ei jostain syytä nyt oikein maita.
 
Sitten siirryinkin ompeluhuoneeseen. Siellä valmistui ensin huppu uudelle ihanalle ompelukoneelleni.
 
 
Taustakangas on vanha jostain kohdasta revennyt lakana. Ja tilkut siitä kankaiden jämälaatikosta.
 
Sain myös vihdoinkin aikaiseksi käytyä ostamassa vahakangasta, ja siitä nopeasti surrauttelin pehmusteen polvien alle, kun kasvimaalla ruopsuttaa.
 
 
Toteutukseen olisi hieman voinut paneutua, olisi saanut siistimpää jälkeä aikaiseksi. Mutta tämä ajaa hyvin asiansa, suojelee polvia.
 
Pieni piipahdus Ikeaan oli menestys. Ainoastaan yksi heräteostos, ja sekin maksoi vain muutaman euron. Eli peruskauraa, valkoinen torkkupeitto. Tarkoitus oli käyttää sitä aikanaan tekeillä olevan torkkupeiton taustakankaana, mutta eilen alkoi ompelukone houkutella. No, nyt meillä on tuunattu Ikea-huopa... :)
 
Vanhasta ruusukankaasta leikattu kuvio, aplikoituna koneella ihan sujuvasti huopaan..
 
 
Tilda-ruusu tilkunpaloista, samoin koneella surrutellen..

 
Rauhankyyhky tilkkulaatikon aarteista, rauhan ja rakkauden siunauksen pyynnöllä..

 
Toinen samanlainen tärkeimmästä muistuttaen.

 
Olen saanut uuden lukijankin. Tervetuloa!
 
Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille! Toivottavasti lämmöt vielä hellivät.