Kasvun ihme keijujen kera

Alppiruusu alkaa olla parhaimmillaan.. Keiju sievistelee sen helmoissa. Vielä hetki, pieni hetki, niin keiju jää lähes kokonaan kukkien verhoon. Siellä sen on hetki hyvä ujostella, ennen puhkeamista todelliseen kesään..

 

 

Tässä yksi tämän kevään karsintainnostuksen tulos.. Pensas oli valtava pallo. Oikeasti. En ole näinä vuosina kertaakaan suostunut sitä leikkaamaan. Mutta tänä keväänä iski se ihmeellinen leikkausinto, ja tästäkin muotoutui hoikka pilvi. Jonka juurelle, lehtikatoksen alle, sain pienen istumapaikan. Tästä on mukava katsella kasvimaan kehitystä. Levätä kitkentähommien keskellä..

Huomaathan pyykkitelineen taustalla... .)

 

 

Kasvihuoneessa ollaan jo pitkällä. Tomaatit jotka siirtyivät pelottavan kylmillä keleillä sinne, ovat kasvaneet vankoiksi kauniiksi taimiksi. Ja kukkivat jo. Mikä on minulla kyllä ihme. Ennen olen saanut satoa tomaateista vasta elokuun lopussa - syyskuussa.

 

 

Eilisiltaisella varas -tarkistuksella huomasin, että muutama kukka on jo kehittynyt ihanaksi tomaatiksi.. <3

Voi tätä itse kasvattamisen riemua!!

Tuossa tynnyrissä muuten kasvaa vesimelonia.. Ensimmäistä kertaa kokeilussa, mielenkiinnolla odotan, saanko satoa..

 

Aurinkoista viikonloppua!

Kukkapenkkejä ja arvuuttelua kasvimaalta, koiruuksien kera

Täytyisi varmaan taas tarkemmin perehtyä tuon kameran saloihin. Kun eivät kuvat ollenkaan tee oikeutta kuvauskohteelleen. Eli tässä tänä keväänä tehty penkki huvimajan vierestä. Kuunliljat on saatu jakamalla iso kuunliljapenkki talon sivustosta, pensaat jo siinä olivatkin, kotkansiipeä on hankittu lisää Irmastiinan pihalta..

Ihana vehreys, rauhallisen oloinen.

 

Sama kohta toiselta puolelta. Polkupyörä on nuorimman poikani pelastus kaatopaikalta. Laittoi kuntoon, -jarrut, ja hylkäsi tallin nurkkaan. Minä sen siitä viime kesänä sitten valjastin kukkatelineeksi. :)

Lyhty vaihtaa paikkaa pihalla mielialan mukaan. Talvisin toimii portaiden vieressä lämpimän tervetulotoivotuksen tehtävissä. Näin kesällä antaa illan hämärässä elävän tulen taianomaista hohtoa milloin missäkin. Ja on muuten ollut kohta neljä vuotta kesät talvet ulkona, eikä miksikään, tai no ehkä vain paremmaksi, ole mennyt!

 

 

 Huvimaja sai vielä viimeisenä silauksena viikonloppuna verhot kulmiinsa. Kätevästi ihan nitojalla...

 

 

 Perunamaa mullitettiin tänään. Huomaatko tilaihmeen? Sipuleita kasvaa perunarivien väleissä.. Täytyyhän tuon 8x6m keittiötarhan tilankäyttö maksimoida.

 

 Sitten pientä arvuuttelua.. Tiedätkö mikä taimi tässä puskee nurmikatteen alta?

 

 No sehän on punajuuri! Entäs tämä sitten?

 

 

Siinä ensimmäisen kerran kokeilussa olevia kiinankaalintaimia. Yllättivät minut itämisnopeudellaan. Vaikka lieneepä siinä näitä viime päivien kelejäkin kiittäminen.

 

Tämä taas lienee visaisempi juttu.

Ei, ei ole avomaankurkku.

Eikä kasvihuonekurkkukaan.

Kurkun sukulainen kylläkin..

 

 

Tässä sinnittelee pinnalle PESUSIENIKURKKU! Haaveissa on ihan itse kasvatetut pesusienet! Jos sato onnistuu, tietää lähipiiri kyllä mitä joulupukki mahtaa tuodakaan.. :)

 

Vielä viimeisenä, koiruuksia. Joitakuita lämpö vaivaa, toisia ei.

 

Nuori herra Neo nyt juoksisi varmaan lämpöhalvaukseen asti pallon/kepin perässä.

 

 

Vanha herra Nipsu taas osaa ottaa lunkimmin. Nuoleskelee huuliaan koirapihan portailla. Ja katselee, että on toi pikkuveli hölmö. Tällaisessa lämpötilassa ihan vapaaehtoisesti riekkuu..

Rakkaita ovat molemmat karvakasat. Ja niin hassulta kuin se vieraista kuulostaakin, tämä vanha herra todella ON lauman johtaja! Kyllä sakemanni nöyrtyy kun cottoni ärähtää. On siinä monet naurut saanut näiden kahden paineja seuraillessa. Painoeroakaan ei ole kuin vaivaiset 30 kg..

 

 

Toivottavasti lämpimät ilmat jatkuvat. Kasvu on puutarhassa nyt niin huimaa. Kun vain muistaa /jaksaa kastella.

 

<3

Kuumaa ja kukkia

Keskimmäinen lapsi valmistui perjantaina. Eilen sitten vietettiin valmistujaisjuhlia sireenien tuoksussa. Lämpö helli, vähän liikaakin. Ambulanssihan meidän oli paikalle kutsuttava, kun juhlakalun iso-isoäiti tuupertui lämmön edessä.

 

Ihan särkynyt sydän yksinään uudessa penkissä kukkii.. Kyllähän se kaunis on näin ensimmäisenä kesänäänkin, mutta en tahdo malttaa odottaa, että pääsee oikeasti oikeuksiinsa vuosien myötä.

Kuusama-aitaakaan ei vielä ole voinut tasoittaa. Tätä vaaleanpunaista kukkamerta kun ei todellakaan halua jäädä paitsi!

 

 Arovuokko on levinnyt penkin ulkopuolellekin. Mutta en minä sitä raaski kitkeä. On niin uskomattoman herkkä ja kaunis..

 

Ja helteellä aikoo meitä helliä jatkossakin.. Joten muistakaa ihmeiset juoda riittävästi!!!

Ihanaa alkavaa kesäkuuta!

Huvimaja

En jaksanut kaivaa ennen-kuvaa tiedostoista. Mutta kyseessä oli painekyllästetty grillikatos. Tumma, tylsä, sisustettu puisella ruokaryhmällä, ja toimi lähinnä varastona, myös kesäisin.

Talon maalauksesta on varastoon jäänyt sinistä maalia. Pystytolppiin valkoista. Uusi lattia, ja sohvakalusto.

Ja siinähän on tämä meidän IHANA huvimajamme!

 

 

Mikäs tässä on istua iltaa, vaikka tulisi enemmänkin vettä. Tykkään kyllä ihan hirmusti!

 

 

Tällainen kotkansiipimetsä aukeaa sohvalla istuessa. Täytyypi vielä jokin vesiaihe tuonne saniaisten keskelle kehitellä, niin on paratiisi valmis!

 

Oikein ihanaa valmistujaisviikonloppua kaikille! Meilläkin jo keskimmäinenkin valmistui. Aika kuluu niin nopeaan..