Hieman väriterapiaa

Mustan urakan jälkeen oli pakko saada vähän väriterapiaa. Joten sormiin takertui Nallen kukkaketo kauppamatkalla. Pikaisena välityönä ajattelin sukkia. Ja sitten tuli mieleen, että kaipa minunkin täytyy opetella tämä trendikäs tapa kärjestä aloitetuista sukista.

 

No, ensinnäkin. Käytin Novitan sukkalehden ohjetta oppaana. Kun olin yrittänyt ties kuinka monta kertaa ymmärtää ohjeen virkkausaloituksen, luovutin, ja loin silmukat ihan perinteiseen tapaan. Ja onnistui se aloitus niinkin.

Seuraava ongelma ilmenikin sitten jalkaterän kanssa. Tai no myönnetään, olin vain yksinkertaisesti laiska. Eli ohjeen mitasta vähensin kaksi senttiä, kun oma jalka on sen verran pieni. Ja pah, vaikka tuota massaa on myös jalkaterissä, oli ihan liian iso. Ja pituutta löytyi sen verran, ettei istunut ei sitten millään.

Entä kantapää? Mulla on selkeästi liian kömpelöt sormet tiimalasin tekemiseen.. Oli yhtä tuskaa!

 Lankaa näihin sukkiin kului 78 g.

 

Vaan eipä ne hukkaan menneet, sukat. Sain nämä valmiiksi jo edellisviikonloppuna ja ystävätär tuli pikavisiitille juuri kun olin saanut viimeisen langan pääteltyä. No, nehän lähtivät sitten hänen mukaansa. Ja kovassa käytössä ovat sukat kuulema olleet. Mukavaa, että voi ilahduttaa ystäviä näin pienellä. :)

 

Mutta, mutta... Tiedän ettei heti saa luovuttaa. Joten otin puikoille ihan perusnallea, ja tikuttelin toiset samanlaiset sukat pienemmällä silmukkamäärällä. Niistä ei nyt ole kuvaa, mutta ne istuvat jalkaan kuin unelma. Ja pitsikin näkyy paremmin yksivärisessä. Ehkä se sovittaminen kesken teräosan tekoa vaikutti sopivuuteen... :)

 

Nyt onkin sitten ongelma, mitä seuraavaksi tikuttelisi. Keskeneräisinä odottavat aloitettu villatakki, sekä  syksyllä aloitettu torkkupeitto. Viikonloppuna kumpaakin hiukan kokeilin, mutta suurin energia meni erilaisten siemenpussien hypistelyssä. Voi että odotan kevään edistymistä ja kylvötöihin pääsyä!

 

Aurinkoista viikonalkua!