torstai 18. heinäkuuta 2013

Kangaskaupan viettelykset

Tiistaiaamuna ennen miehen töihin lähtöä pohdin, jaksaisko lähteä marjametsään. Näähh.. Ei jaksa, totesin. Olis vissiin pitänyt sittenkin jaksaa. Eksyin sitten kangaskauppaan. Ja siellä oli vaikka ja miten paljon taas kerran ihania kankaita. Jäihän niitä sitten kassillinen mukaan. Joten nyt täällä on ompelukone surrannut. :)
 
Ensimmäisenä kangas, joka oli aivan ihastuttava, meinaan tällainen.
 
 
Ei minulla ollut mitään aavistusta, mihin tätä käyttäisin, mutta se kuului sarjaamme: pakko saada!
Onneksi ei sentään jäänyt pölyttymään, vaan samana iltana siitä surauttelin lehtikotelon seinälle. Ajattelin, että tähän sopivat hyvin uusimmat puutarhalehdet selailujen välillä säilytettäväksi.

 
Siinä se nyt killuu seinällä vanhan ristipistotyön ja lapsuuden nahkaliivini kanssa.
Tarttui sieltä kaupasta myös hyödyllistä kangasta. Tämä oli kaunis kuin mikä, ja siitä valmistui helpoista helpoin tunika. Tykkään kyllä tästäkin. Aina kun noista ompeluksista ei tule ihan sellaisia kuin suunnitteli. Mistäköhän johtuu??

 
Niin, ja kyllä minä siellä marjametsässäkin olen juossut. Sunnuntaina käytiin miehen kanssa. Tulos taisi olla kokonainen litra mustikoita. Tiistaina käytiin toisessa metsässä. Tulos huimat puoli litraa. Meinasi jo epätoivo iskeä. Missä kaikki mustikat luuraa???
Eilen sain miehen houkuteltua illalla vielä kerran, kolmanteen metsikköön. Lupasin, että jos nyt ei mustikoita löydy, niin en enää tänä vuonna häntä marjametsään houkuttele.
Ja voi sitä riemua! Metsä pullollaan mustikoita!
Nyt kyllä selkä ilmoittaa, että ei ollut kiva ollenkaan. Mutta väliäkö sillä.
Koiruudet ovat olleet onnesta soikeina kun ovat päässeet metsissä juoksentelmaan oikein urakalla. Neossa on vain sellainen "pieni" vika. On niin äitin poika kuin olla voi. Ja väsymyksen iskiessä ei halua olla metriä kauempana minusta. Hieno juttu sinänsä. Mutta pitääkö sen aina iskeä se ruhonsa maaten juuri siihen makoisimman näköiseen marjapuskaan?? :)
 
 
Mutta ei tälle söpöliinille voi olla vihainenkaan!
 
Nyt on mehumaija porisemassa, ensimmäinen satsi mehua talven varalle siellä on tulossa. Oikea sekamehu. Lykkäsin kaikki marjat, mitä pihalla kasvaa (mansikka, punainen herukka, vadelma ja karviaismarja), yhteen tällä viikolla poimittujen mustikoiden kanssa. Saas nähdä, millaista tulee.
 
Oikein ihanaa loppuviikkoa!
 
 


2 kommenttia:

  1. Tosi hieno tunikka...kelpais kyllä minullekkin...:)
    Vai löysitte mustikoista...me ei vaan yhtään löydetty. Tai siis löydettiin sellaisia, nuppineulanpään kokoisia....soittelin juuri "Kuusenalle" ja siellä kyllä muistikoita olisi ja kantterelleja.

    VastaaPoista
  2. Ihania kankaita.
    Mehusta tulee varmasti hyvää, talven vitamiinipommi.

    VastaaPoista