Kuumaa ja kukkia

Keskimmäinen lapsi valmistui perjantaina. Eilen sitten vietettiin valmistujaisjuhlia sireenien tuoksussa. Lämpö helli, vähän liikaakin. Ambulanssihan meidän oli paikalle kutsuttava, kun juhlakalun iso-isoäiti tuupertui lämmön edessä.

 

Ihan särkynyt sydän yksinään uudessa penkissä kukkii.. Kyllähän se kaunis on näin ensimmäisenä kesänäänkin, mutta en tahdo malttaa odottaa, että pääsee oikeasti oikeuksiinsa vuosien myötä.

Kuusama-aitaakaan ei vielä ole voinut tasoittaa. Tätä vaaleanpunaista kukkamerta kun ei todellakaan halua jäädä paitsi!

 

 Arovuokko on levinnyt penkin ulkopuolellekin. Mutta en minä sitä raaski kitkeä. On niin uskomattoman herkkä ja kaunis..

 

Ja helteellä aikoo meitä helliä jatkossakin.. Joten muistakaa ihmeiset juoda riittävästi!!!

Ihanaa alkavaa kesäkuuta!

Huvimaja

En jaksanut kaivaa ennen-kuvaa tiedostoista. Mutta kyseessä oli painekyllästetty grillikatos. Tumma, tylsä, sisustettu puisella ruokaryhmällä, ja toimi lähinnä varastona, myös kesäisin.

Talon maalauksesta on varastoon jäänyt sinistä maalia. Pystytolppiin valkoista. Uusi lattia, ja sohvakalusto.

Ja siinähän on tämä meidän IHANA huvimajamme!

 

 

Mikäs tässä on istua iltaa, vaikka tulisi enemmänkin vettä. Tykkään kyllä ihan hirmusti!

 

 

Tällainen kotkansiipimetsä aukeaa sohvalla istuessa. Täytyypi vielä jokin vesiaihe tuonne saniaisten keskelle kehitellä, niin on paratiisi valmis!

 

Oikein ihanaa valmistujaisviikonloppua kaikille! Meilläkin jo keskimmäinenkin valmistui. Aika kuluu niin nopeaan..

Rakkautta ilmassa

Kansallislintumme. Kuvattuna muutama kesä sitten Kustavissa...

 

 

Muistuttakoon meitä siitä, mikä tässä elämässä merkitsee

 

Löytöjä omalta pihalta

En oikein kehtaa edes kertoa, että neljäs kesä tässä kodissa on alkamassa, ja vasta tänä keväänä löysin tämän hennon ihanan onnenpensaan!

Oli raukka hautautunut autotallin sivussa kasvavan pensasaidanteen kätköihin. Päätin raa'alla kädellä nuorentaa tuon aidanteen, ja tämä kärsinyt kaunokainen löytyi sen alta. Pääsi uuteen kotiin etupihalle, dahliapenkkiin. Toivottavasti vähän virkistyy.

 

 

Säät ovat suosineet vihdoinkin. Eikä töiden jälkeen ole muuta ehtinyt tehdäkään kuin kuopsuttaa maata. Tiedä oikein miten sitä kuopsutettavaa niin mielettömästi tuntuu tänä keväänä olevankin!

 

No, pieniä ilojakin. Mårbäckan pistokas pääsi juomapullo-kasteluautomaattiin. Voi oikein hyvin.

 

 

 Ihanat nuput sireenissä

 

 

 Nämä ihanat hennot alkukesän kukkijat ovat niin kauniit. Ja ensimmäisenä kesänä yritin hirveästi kitkeä niitä pois. Onneksi ovat sitkeämpiä kuin minä! :)

 

 

 Kiertelin tuossa äsken pihaa, ja huomasin omituisen asian. Valkoinen on kaunis väri, muttei minun suosikkini pihalla. Miksi kaikki alkukesän kukkijat ovat melkein valkoisia?? Ihania ovat, en minä sillä, mutta omituista.

 

Kirsikkapuu täydessä kukassa. On upea ilmestys!

 

 

 Tuomi.. Mikähän se nyt olikaan? Mutta aidanteena kasvava.

 

 

 Siro norjanangervo. Joutuu sekin saksien alle, kunhan on ensin kukkinut. On vallannut hieman liikaa tilaa, ja annoin viimein miehelle periksi kaventamisessa. Kunhan on ensin kukkinut.. Tiedä vaikka unohtasin sen jälkeen.. ;)

 

 

Ja viimeisenä. Tänä vuonna saadaan herukoitakin. Jos eivät katoa muihin suihin..

 

 

IHANAA, ETTÄ ON KESÄ! <3