lauantai 28. syyskuuta 2013

Lauantaiaamu

Hih, oli pakko jakaa nämä kuvat! Aamulla, kun kömmin makuuhuoneesta olkkariin, minua kohtasi tällainen näky..
 
 
 
Siinä ne urhot katsoo Edith Piafista kertovaa dokkaria telkkarista...
 
 
Jotenkin voin nähdä tässä katseessa:
Mitäs siinä kuvailet, meillä on lauantai-aamun löhö/rapsutushetki menossa!
 
Tämä on heidän viikonloppurutiininsa, köllöttely!
 
Että tällainen vahtikoira meillä! Kyllä se vaan niin taitaa olla, että emäntä meillä on se pahansisuisin..
 
<3
 
 

perjantai 27. syyskuuta 2013

Joulutipuja syyskuussa

Tulihan se syksy! Joka paikkaa kolottaa, käänsin tänään kasvimaan. Ihan käsipelillä, vaikka mies jotain vehjettä siihen suunnittelikin. Vaan ihana, kevättä valmiina odottamaan oleva maa siihen jäi.
 
Muutenkin on saanut tällä viikolla taas tehdä pihatöitä. Dahliat piti kaivaa talvisäilöön, muut arimmat oli jo viimeviikonloppuna sinne kannettukin. Ja täksi talveksi en ajatellut yhtään talventörröttäjää jättää, vaan napsin kasveja alas sitä mukaan kun lakastuvat. Kompostit on täynnä.. :)
 
Enkä minä ihan toimettomana näiden käsitöidenkään kanssa ole ollut. Nyt on selkeä kangaskausi menossa. Surffailen mitä ihanemmissa tilkkublogeissa, ja haaveilen tekeväni tuon ja tuon ja tuon.. No olen minä ainakin yhden saanut tehtyä. Ulla's quilt worldistä löysin tällaisen tosi söpön joulutipu seinävaatteen. Pakkohan sellainen oli tehdä. Tosin, myönnettävä on, ettei minun ole ollenkaan yhtä hieno! Vaan, Kuten aiemminkin sanottu, se on ihan MUN näköinen! Tästä tulee mun uusi mantra!
 
 
Kankaat on varastoista, pieniä jätepaloja, käsin aplikoituna. Tikkaus vielä puuttuu, mutta ehkä sen (joskus) aikakin tulee.
 
Ja kuten näkyy, en minä sentään vielä seinälle joulukoristeita laittele, mutta kyllä se joulut sieltä tulee.
 
Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!


torstai 12. syyskuuta 2013

Ovikyltti

Ompeluhuone..
Niin unelmien täyttymys! Täytyyhän siinä siis olla myös ovikyltti.
Vaikka huone on sellaisessa kulmassa, ettei tuota kylttiä kukaan oikein huomaa..
Vaikka huone on lähinnä kankaiden ja lankojen valtameri..
Vaikka mies sanoo, että mun ompeluhuone vyöryy pikkuhiljaa muuhun asuntoon...
 
 
Ihan kuin huone oven takana. Kaikki hiukan vinksallaan, tulivuoriarkistointi-menetelmällä säilytettyä.. :)
 
Minulla tuo mielikuvituksen ja käden välinen linja on todennäköisesti jäänyt sikiöaikana kehittymättä. Kun yritän piirtää kukkasta, siitä tulee takiainen, kun yritän piirtää joutsenta, siitä tulee varis. Mutta onneksi tämä virtuaalimaailma on täynnä toinen toistaan ihanampia ihmisiä. Sinipellavainen lähetti minulle piirtämänsä ompelukoneen kaavan. Ajattelin sitä ihan ensin muualle, mutta tässä sen ensimmäinen esiintyminen minun töissäni.
 
 
 
Olen tässä päivitellyt: voi tätä kasvamisen ja vanhenemisen iloa! Omituinen lausahdus, eiköstä?
 
Selitys:
Oppien mukaan kaikki pitää olla millin tarkkaa, siistiä ja tavarat tip top paikoillaan. Ompeluksissa saumat suorassa, ryttyjä ei suvaita. Kotona kirjat ja mapit viivansuorassa hyllyissä (joka tietenkin täysin vaaterissa), taulut suorassa, tavarat omissa lokeroissaan eikä yhtään pölyhiukkasta tai elukankarvaa...
 
HAH, mulla saumat noudattaa enemmän siksak-kuviota, hyllyt pursuavat mappeja ja kirjoja sikin sokin, nurkissa pyörii pikku-Neoja ja pikku-Nipsuja (no niitä pyörii puoli tuntia imuroinnin jälkeenkin) ja (ainakin ompeluhuoneessa) vallitsee luova järjestys. Ei sidottu paikkoihin vaan siihen mikä sillä hetkellä tuntuu luontevalta säilytyspaikalta. Vaikka sitten keskellä lattiaa.
Miten tämä nyt vanhenemiseen sitten liittyy?
 
SYYLLISYYDEN HÄVIÄMINEN!
Vanhempani, kaikesta ihanuudesta ja rakkaudestaan huolimatta, ovat tässä yhdessä asiassa aivan erilaisia kuin minä. Ja tietenkin tehneet parhaansa opettaakseen noita aiemmin mainittuja oppeja minullekin. Ja minä kilttinä tyttönä olen aina kärsinyt jonkinasteista huonoa omaatuntoa, kun ne eivät oikein minulle istu. Vaan tämä vanheneminen on auttanut irtautumaan tästä. Kyllä mun kotona saa olla just mun näköistä! :)
 
Eikös näin, äippä! <3
 
IHANAA ALKUSYKSYÄ KAIKILLE!
 
ps. Sinipellavainen oli laittanut minulle haasteen, kiitos siitä. Palaan asiaan myöhemmin, kun ehdin asiaan keskittymään.
 
 
 


lauantai 7. syyskuuta 2013

Kaamosta vastaan

Ihana kesäinen päivä, näin syksyn kynnyksellä. Mutta enpä siitä ole paljoa tänään nauttinut. Otin itseäni niskasta kiinni, ja tein blogihiljaisuuden aiheuttaneen urakan loppuun. Eli sain vaihteeksi jotain valmiiksi! :)
 
 
Kankaat on varastoista. Taustakankaan kyllä ostin, riittävän isoa ei varastoista löytynyt. Näyttää paljon tummemmalta kuvassa kuin mitä on, mutta enpä minä näihin kuviin ennenkään ole niin paljoa jaksanut panostaa.. Kun kaikki keskittymiskyky on mennyt työn valmiiksi saattamiseen, en enää siihen kuvaamiseen jaksa keskittyä.. :)
 
 
 Ja pakkohan sitä oli taas koneen hienoja ompeleitakin käyttää. Reunuksen tikkasin kuvio-ompeleella.
Aloitin peitonkin tikkaamisen vapaatikkauksena, vaan en sitten jaksanutkaan. Vain ensimmäinen blokkirivi on tikattu niin, ja loput suoraan neliöiden rajoja pitkin. Ihan on minun näköiseni, sekava kuin mikä.. :)
 
 
Kun näitä peittoja aina on tapana nimetä, tästä tuli kaamosisku. Jos nämä iloiset kesäiset värit piristäisivät, kun ulkona alkaa olemaan pimeää ja kylmää. Tai sitten se iskee lämmöllään kylmyyttä vastaan kun käperryn iltaisin sohvalle.
 
Ja hei, pakko kertoa tuosta meidän Neostakin. Herra ei saa tulla sänkyyn, mutta tulee aina aamuisin nenuineen rapsutettavaksi sängyn reunalle.
Alkuviikolla rapsuttelin selkääni, ja ihmettelin, että mikäs se täällä onkaan. HYI, siellä oli PUNKKI!! Koiruus on varmasti lauantai-aamuna tiputtanut korvistaan, kun tuli herättämään minut. Mies oli siis käynyt lenkillä koirien kanssa.
Ja tietenkin puremakohta oli tulehtunut, joten nyt mulla on kolmen viikon antibioottikuuri... Ihan varmuudeksi, jos vaikka mokoma ällötys olisi borrelioosin tartuttanut. Yhtään en kyllä tykännyt mokomasta punkki-parkin (Neo) siirrosta!!
 
Nauttikaa lämpimästä, ihanasta viikonlopusta!