Kesän ensimmäistä satoa ja koiratangoa

Mulla alkoi loma!!!! Ihana, kaivattu loma. Eikä yhtään suunniteltua juttua. Koko loman voi siis vain olla, lähteä moottoripyörällä reissuun jos silta tuntuu, tai kuopsuttaa kasvimaalla koko loma jos sikseen tulee. Aivan ihana fiilis.

 

Sen kunniaksi eilen avattiin satokausi virallisesti. Kävin poimimassa tämän.

 

 

Vaikka se kieltämättä maistuu aivan kaupan kurkulta, oli se silti ensimmäinen ITSE rakkaudella kasvatettu ja vaalittu.

Silmissä siintää jo ensi kesäksi toinen kasvihuonepömpeli... Ihan vain kurkulle... :)

 

Kasvihuoneessa on kohtuullisen viidakkomainen tunnelma.

 

 

Tomaattien ja kurkkujen lisäksi käytävällä lonkeroineen leviää (ruukussa kasvaen, siis) vesimeloni, ja pesusienikurkut (voi miten toivon niiden tuottavan edes yhden kurkun satoa) kurottelevat pikkuhiljaa kohti kattoa.

 

Vesimeloni kukkii runsaasti.

 

 

Ja jopa pieniä meloninalkujakin näkyy.

 

 

Mutta jostain syystä olen silti hyvin skeptinen tämän onnistumisen suhteen.  Ja jos ihan tarkkoja ollaan, en edes tykkää vesimelonista.

Mutta kaikkeahan pitää kokeilla, eikös?

 

Ja sitten siihen koiratangoon. Tässä Neon tyylinäytettä koirapihalta. On kyllä tunnustettava, että innoittajana Neolla ei ollut argentiinalainen eikä kotimainenkaan tango, vaan ihan perussetti:

Pallo, pallo, pallo, pallo.... Tuon olennon päähän ei paljon muuta mahdukaan.

 

Tässä pupumainen tanssiin lähtö..

 

 

Jota seuraa sulavasti muutama ripaska-askelkin..

 

 

Ja ainahan kunnon tanssiin muutama hyppykin mahtuu mukaan...

Ja toisinaan on kavaljeeria ihan kahdella tassulla seurattava...

 



 

Keskittyneesti tanssiin innoittajaa seuraten,

 

on hyvä pistää taas jalalla koreasti.

 

 

Lopuksi nostetaan nenä pystyyn ja ollaan ylpeitä itsestä!

 

Ihanaa ja lämmintä alkavaa heinäkuuta!

Hyötykasveja kierrätyshenkeen juhannuksen helteitä odotellessa

Mahtavaan blogiin, tee se itse puutarhaan, pääsin minäkin kirjoittajaksi, joten pakkohan se oli kuvata omastakin pihasta kierrätysideaa.. :)

 

Lipasto ei ole kotoa, vaan työpaikalta. Tuossa talvella huoltomiehemme oli sitä roskikseen kantamassa kun jalat olivat lohjenneet. Äkkiä siihen väliin juoksin, että "ei ei ei mä vien sen kotiin!". Hivenen oma mies nikotteli, kun raijasin tämän elämää nähneen laatikoston alakertaan, varsinkaan kun minulla ei ollut mitään käsitystä mitä sillä tekisin! Mutta olin varma, että kyllä minä jotain kivaa tästäkin keksin.

 

Ja niin keväällä taimien ponnistella olohuoneen ikkunalla päätin, että tästähän tulee mahtava kukkaruukku.. Ja sitten, että eikun tässä kasvatinkin salaatteja.. No loppujen lopuksi tähän kotiutuivat kesäkurpitsat. Neljä tainta tähän istutin. Multatila jää kovin matalaksi, mutta kokeilenpa kuitenkin. Ainakin ovat kovasti kasvaneet, kukkivat ja jo pienen pieniä kesäkurpitsan alkujakin näkyy.. Vaikka Neo aina välillä törmää tähän, sijaitsee näet takapihalla, eli toisin sanoen koirapihalla.

 

Kurpitsalipaston takana siintävässä kasvihuoneessa on hikinen tunnelma. Aivan liian lähekkäin kasvatetut tomaatit kasvavat paremmin kuin kertaakaan aiemmin (minulla siis), ja osassa on jo lupaavan näköisiä tomaatteja!

 

 

Ja ylpeyden aiheeni!! Kaksi kesää sitten kokeilin kurkun kasvatusta. Ostin taimen, ja se kasvoikin vaikka kuinka. Vaan satona oli yksi pieni karvas kurkku. (Ja kyllä, käytin hyväksi havaittua pölytyskonstia, sivellintä)

Viime vuonna en kurkkuihin ajatustakaan uhrannut, vaan tänä keväänä jotenkin Exotic Cardenista jäi ostoskoriin myös pussillinen kurkun siemeniä. Taisin kuusi siementä kylvää, kaikki itivät, ja kaksi niistä kelpuutin kasvihuoneeseen. Ja voi sitä riemua, kun huomasin tämän...

 

 

  Meille on tulossa kurkkuja!! :)

 

Olen saanut uusia lukijoita! Todella kivaa! Toivotan teidät oikein lämpimästi tervetulleiksi tämän kosmoskukan kanssa!

 

 

Oikein ihanaa Juhannusta! Olkoon se rauhallinen, lämmin ja turvallinen kaikille!

<3

 

 

Pentukuumeen lievennystä

Noita poikien uintireissun kuvia katsellessa tuli mieletön pentukuume! Yritän sitä nyt lievittää katselemalla Neon vauvakuvia.

 

 

On Nipsu varmaan ihmeissään miten tästä pallerosta on tullut niin paljona häntä isompi!

 

 

 Unikonkukan myötä, hyvää alkanutta viikkoa!

 

 

Uintiretkellä koiruuksien kera

Ihan ensimmäisenä varoitus. Tämä on piiitkä kuvalitania koirista uimassa. Tai no tämä on monilla kuvilla varustettu kertomus meidän kaksikon uintireissusta.. :)

 

"ÄITI, täällä häikäisee! Missä mun aurinkolasit on?.. Sullakin on!! Mä haluun omat!"

Aina nuo mukulat on kanssa jotain vaatimassa...

 

 

Voi tätä kesän riemua! Neo nauttii täysin rinnoin.

 

 

"Hei iskä heitti kepin. KEPIN! Mä haen sen nyt just heti!"

 

 

 

"Kato iskä, mä sain sen!"

 

"Tuu säkin uimaan Nipsu, tää on tosi kivaa!"

 

"Voi tota hölmöä pikkuveljeä. On se kumma tyyppi kun ihan vapaaehtoisesti juoksentelee tuolla meressä. Ei noita lapsia aina voi ymmärtää..."

 

"Kyllä tämä kuolleiden kalojan ja lokinulosteen joukossa piehtaroiminen vasta kesää onkin! En kyllä ymmärrä miksi äiti ei yhtään tykkää musta tämän jälkeen. Väittää että haisen. PYH! Tuoksun ihanalle korkeintaan!"

 

"Oi, mikä nautinto!"

 

Äiti ei ihan samaa mieltä ole kun katsoo lopputulosta..

 

Kuvakavalkadi Neon uimahypyistä. Kyllä tämä taituri voittaisi Splashin mennen tullen.

 

 

"Taas mennään, tuolla meni ihan taatusti keppi!"

 

"Hei mitä täällä on?? Ne liikkuu ihan itsestään. Ja nyppii mun häntääni. Omituisia otuksia. Miksi ne ei tuu pinnalle leikkimään???"

Mikäs töyhtö tuolla veneen takana kasvaa?

 

 

No Nipsuhan se siellä. Rohkeasti uskalsi jopa kahlaamaan.. :)

 

"Kotiin? Et oo äiti tosissas? EN MÄ HALUU VIELÄ LÄHTEÄ!! ÄÄÄÄÄ!!"

 

"Joo joo, kuivataan kuivataan.. Aina toi äiti kanssa pilaa kaiken kivan ... :( "

 

 

Hauskoja untiretkiä kaikille! <3

 

 

 



Kasvun ihme keijujen kera

Alppiruusu alkaa olla parhaimmillaan.. Keiju sievistelee sen helmoissa. Vielä hetki, pieni hetki, niin keiju jää lähes kokonaan kukkien verhoon. Siellä sen on hetki hyvä ujostella, ennen puhkeamista todelliseen kesään..

 

 

Tässä yksi tämän kevään karsintainnostuksen tulos.. Pensas oli valtava pallo. Oikeasti. En ole näinä vuosina kertaakaan suostunut sitä leikkaamaan. Mutta tänä keväänä iski se ihmeellinen leikkausinto, ja tästäkin muotoutui hoikka pilvi. Jonka juurelle, lehtikatoksen alle, sain pienen istumapaikan. Tästä on mukava katsella kasvimaan kehitystä. Levätä kitkentähommien keskellä..

Huomaathan pyykkitelineen taustalla... .)

 

 

Kasvihuoneessa ollaan jo pitkällä. Tomaatit jotka siirtyivät pelottavan kylmillä keleillä sinne, ovat kasvaneet vankoiksi kauniiksi taimiksi. Ja kukkivat jo. Mikä on minulla kyllä ihme. Ennen olen saanut satoa tomaateista vasta elokuun lopussa - syyskuussa.

 

 

Eilisiltaisella varas -tarkistuksella huomasin, että muutama kukka on jo kehittynyt ihanaksi tomaatiksi.. <3

Voi tätä itse kasvattamisen riemua!!

Tuossa tynnyrissä muuten kasvaa vesimelonia.. Ensimmäistä kertaa kokeilussa, mielenkiinnolla odotan, saanko satoa..

 

Aurinkoista viikonloppua!

Kukkapenkkejä ja arvuuttelua kasvimaalta, koiruuksien kera

Täytyisi varmaan taas tarkemmin perehtyä tuon kameran saloihin. Kun eivät kuvat ollenkaan tee oikeutta kuvauskohteelleen. Eli tässä tänä keväänä tehty penkki huvimajan vierestä. Kuunliljat on saatu jakamalla iso kuunliljapenkki talon sivustosta, pensaat jo siinä olivatkin, kotkansiipeä on hankittu lisää Irmastiinan pihalta..

Ihana vehreys, rauhallisen oloinen.

 

Sama kohta toiselta puolelta. Polkupyörä on nuorimman poikani pelastus kaatopaikalta. Laittoi kuntoon, -jarrut, ja hylkäsi tallin nurkkaan. Minä sen siitä viime kesänä sitten valjastin kukkatelineeksi. :)

Lyhty vaihtaa paikkaa pihalla mielialan mukaan. Talvisin toimii portaiden vieressä lämpimän tervetulotoivotuksen tehtävissä. Näin kesällä antaa illan hämärässä elävän tulen taianomaista hohtoa milloin missäkin. Ja on muuten ollut kohta neljä vuotta kesät talvet ulkona, eikä miksikään, tai no ehkä vain paremmaksi, ole mennyt!

 

 

 Huvimaja sai vielä viimeisenä silauksena viikonloppuna verhot kulmiinsa. Kätevästi ihan nitojalla...

 

 

 Perunamaa mullitettiin tänään. Huomaatko tilaihmeen? Sipuleita kasvaa perunarivien väleissä.. Täytyyhän tuon 8x6m keittiötarhan tilankäyttö maksimoida.

 

 Sitten pientä arvuuttelua.. Tiedätkö mikä taimi tässä puskee nurmikatteen alta?

 

 No sehän on punajuuri! Entäs tämä sitten?

 

 

Siinä ensimmäisen kerran kokeilussa olevia kiinankaalintaimia. Yllättivät minut itämisnopeudellaan. Vaikka lieneepä siinä näitä viime päivien kelejäkin kiittäminen.

 

Tämä taas lienee visaisempi juttu.

Ei, ei ole avomaankurkku.

Eikä kasvihuonekurkkukaan.

Kurkun sukulainen kylläkin..

 

 

Tässä sinnittelee pinnalle PESUSIENIKURKKU! Haaveissa on ihan itse kasvatetut pesusienet! Jos sato onnistuu, tietää lähipiiri kyllä mitä joulupukki mahtaa tuodakaan.. :)

 

Vielä viimeisenä, koiruuksia. Joitakuita lämpö vaivaa, toisia ei.

 

Nuori herra Neo nyt juoksisi varmaan lämpöhalvaukseen asti pallon/kepin perässä.

 

 

Vanha herra Nipsu taas osaa ottaa lunkimmin. Nuoleskelee huuliaan koirapihan portailla. Ja katselee, että on toi pikkuveli hölmö. Tällaisessa lämpötilassa ihan vapaaehtoisesti riekkuu..

Rakkaita ovat molemmat karvakasat. Ja niin hassulta kuin se vieraista kuulostaakin, tämä vanha herra todella ON lauman johtaja! Kyllä sakemanni nöyrtyy kun cottoni ärähtää. On siinä monet naurut saanut näiden kahden paineja seuraillessa. Painoeroakaan ei ole kuin vaivaiset 30 kg..

 

 

Toivottavasti lämpimät ilmat jatkuvat. Kasvu on puutarhassa nyt niin huimaa. Kun vain muistaa /jaksaa kastella.

 

<3