Iltapalaa ja käsityö ADHD

Mulla on selkeästi vahva keskittymishäiriö, ainakin mitä käsitöihin tulee. Neuletakista on takakappale valmis, sukat on ihan samassa pisteessä kuin viimeeksikin, yksi mandariini ja yksi päärynä on virkattuna, ja uusimpana aloitin  tilkkuilua. Elämäni ensimmäisiä kuusikulmioita pistelin eilen yhteen. Todella koukuttavaa touhua.. Niin ja onhan siellä odottamassa ne kaksi torkkupeittoa virkkaajaansa ja ristipistotaulu pistelijäänsä..

No, kaipa joskus jotain valmistakin tulee. :)

 

Ja hei, jotain valmistakin. Tai paljonkin. Papuja pitäisi tänään ryöpätä pakkaseen, porkkanatkin alkavat olla säilyttämiskokoisia, kurkkusatoa on tullut niin, että lupasin tänään hävittää jo kasvuston. Kun enää ei yksinkertaisesti mahdu mihinkään säilömään niitä! Tomaatteja mies keittää soosiksi viikottain, ja paljon on vielä tulossa.

Ja tämän kesän ylpeyteni, miehen eilinen iltapala, jota on vielä lisääkin kasvustossa.

 

 

Tuoksui hyvältä, ja maistui vesimelonilta, sanoi mies. Itse en näistä välitä.

 

Mukavaa viikon jatkoa!

 

 

Viikonlopun rapuilua

Perjantaina mies sitten tuli kotiin pahvilaatikon kanssa, josta kuului tsiksutusta. Muuksi en tuota ääntä osaa kuvata. Tällaisiä rumiluksia sieltä yritti kovasti pois

 

 

 

Toisaalta, kyllä ne ihan selkeästi huusi apuvaaaa...

 

Mutta muuttuivat herkulliseksi juhlaruuaksi!

 

 

Unohtui tuo kuvaus siinä vaiheessa kun pöydän keskellä oli valtava keko kauniita punaisia rapuja. Muistin siinä vaiheessa, kun vatsa oli jo täynnä.. :) Onneksi edes yksi jäi kännykän linssiin kypsänäkin.

 

Juhlat olivat todella onnistuneet. Vietimme ne pihalla, lainatussa juhlateltassa. Koristeena kaiken maailman rapu-krääsää, kukkia, ja oman pihan satoa. Kynttilöiden loisteessa, sateen ropistessa teltan kattoon. Oli todella ihana ilta!

Vaikka eilen kyllä ajattelin, että taisivat olla ravut pilaantuneita. Sen verran päässä ne snapsilaulut jyskytti.. ;)

 

 

Tämä on siis vasta valmisteluvaiheesta otettu, joten pääasiat puuttuvat pöydästä.

 

Tiedä kehtaako tätä edes tunnustaa.. Ei se sitten riittänyt että menivät keväällä kurpitsat ja kesäkurpitsat sekaisin, menivät myös koristekurpitsat ja ne amerikkailaiset oranssit pallotkin.. Tällaisia kaunokaisia siellä kasvimaalla kasvaa kesäkurpitsojen joukossa..

 

No on tämä tohellus omalla tavallaan mukavaakin. Kivoja yllätyksiä löytyy joka päivä.

 

Vieraat toivat upean lahjan.

 

 

Sanoin miehelle, että nyt hänen täytyy rustailla mulle rakkauskirjeitä tuonne kasvimaalle.. :)

 

Eilen kävin hakemassa naposteltavaa kasvimaalta, ja tämmöinen yllätys löytyi porkkanarivistöstä.

 

 

Sai hyvälle mielelle!

 

Toivottavasti kaikilla on yhtä hyvä mieli, koko viikon!

 



Pieni kasvojenkohotus

Ihana viikonloppu taas edessä!

Miehen sisarusten kesken kiertää rapujuhlien järjestämisvuoro, ja tänä vuonna se on taas meillä. Siis pitäisi tehdä sitä ja tätä ja....

No mies lähti rapuja hakemaan, ja minä keksin, että kyllä nuo keittiön tuolit kaipaa kasvojenkohotusta. Ihmeitähän silläkään operaatiolla ei tehdä, mutta... :)

 

Lopputulos:

 

 

Keittiö alkaa olemaan suhteellisen sinistä ja valkoista. Viimeeksi sellaiset värit vallitsivat, kun kuopus syntyi.. Eli vaivaiset 18 vuotta sitten. Mihin ihmeeseen se aika kuluu?

 

Tällaiset tuolit olivat ennen päähänpistoa

 

 

En enää edes muista, minkäväriset istuinosat näissä on ostettaessa ollut. On niin moneen kertaan tullut päällystettyä uusiksi. Mutta sentään muistan, että rungot olivat kirsikan väriset! :)

 

Kaipa jotain muutakin nyt tarvitsisi niiden juhlien eteen tehdä.. Ei vaan millään malttaisi tästä kisastudiosta nousta pois....

 

Oikein hyvää viikonloppua!

 



Saisiko tavalliset kotilot takaisin??

Tänään kauppareissulla totesin, että ihan hyvä kun pihalla löytyy kotilopopulaatio. Meinaan näitä kavereita en sinne kyllä halua!!!

 

 

 

Täytyy myöntää että ensireaktio oli kyllä: HYYYYIIII!!! En ole ennen espanjansiruetanaa tavannutkaan. Olipa aikast ällö ja iso kaveri. Siinä se paikallisen automarketin asfaltilla mateli. Tai miksi sitä etanan kulkua nyt pitäisikään kutsua.

 

Jotta jonkinlaisen osviitan ölliäisen koosta saa, laiton "pikku"kukkaron viereen mittakaavaa antamaan.

 

 

Tuolla mun lompakolla on mittaa 20 cm, eli yök mikä etana!!

No, en usko että se kovin kauaa sai enää vaellustaan jatkaa. Kaipa jokin auto sen yli ajoi, parkkipaikalla kun oltiin.

 

Nyt toivon todella, etteivät nämä löydä tietään meidän puutarhaan!