Kukkapenkkejä ja arvuuttelua kasvimaalta, koiruuksien kera

Täytyisi varmaan taas tarkemmin perehtyä tuon kameran saloihin. Kun eivät kuvat ollenkaan tee oikeutta kuvauskohteelleen. Eli tässä tänä keväänä tehty penkki huvimajan vierestä. Kuunliljat on saatu jakamalla iso kuunliljapenkki talon sivustosta, pensaat jo siinä olivatkin, kotkansiipeä on hankittu lisää Irmastiinan pihalta..

Ihana vehreys, rauhallisen oloinen.

 

Sama kohta toiselta puolelta. Polkupyörä on nuorimman poikani pelastus kaatopaikalta. Laittoi kuntoon, -jarrut, ja hylkäsi tallin nurkkaan. Minä sen siitä viime kesänä sitten valjastin kukkatelineeksi. :)

Lyhty vaihtaa paikkaa pihalla mielialan mukaan. Talvisin toimii portaiden vieressä lämpimän tervetulotoivotuksen tehtävissä. Näin kesällä antaa illan hämärässä elävän tulen taianomaista hohtoa milloin missäkin. Ja on muuten ollut kohta neljä vuotta kesät talvet ulkona, eikä miksikään, tai no ehkä vain paremmaksi, ole mennyt!

 

 

 Huvimaja sai vielä viimeisenä silauksena viikonloppuna verhot kulmiinsa. Kätevästi ihan nitojalla...

 

 

 Perunamaa mullitettiin tänään. Huomaatko tilaihmeen? Sipuleita kasvaa perunarivien väleissä.. Täytyyhän tuon 8x6m keittiötarhan tilankäyttö maksimoida.

 

 Sitten pientä arvuuttelua.. Tiedätkö mikä taimi tässä puskee nurmikatteen alta?

 

 No sehän on punajuuri! Entäs tämä sitten?

 

 

Siinä ensimmäisen kerran kokeilussa olevia kiinankaalintaimia. Yllättivät minut itämisnopeudellaan. Vaikka lieneepä siinä näitä viime päivien kelejäkin kiittäminen.

 

Tämä taas lienee visaisempi juttu.

Ei, ei ole avomaankurkku.

Eikä kasvihuonekurkkukaan.

Kurkun sukulainen kylläkin..

 

 

Tässä sinnittelee pinnalle PESUSIENIKURKKU! Haaveissa on ihan itse kasvatetut pesusienet! Jos sato onnistuu, tietää lähipiiri kyllä mitä joulupukki mahtaa tuodakaan.. :)

 

Vielä viimeisenä, koiruuksia. Joitakuita lämpö vaivaa, toisia ei.

 

Nuori herra Neo nyt juoksisi varmaan lämpöhalvaukseen asti pallon/kepin perässä.

 

 

Vanha herra Nipsu taas osaa ottaa lunkimmin. Nuoleskelee huuliaan koirapihan portailla. Ja katselee, että on toi pikkuveli hölmö. Tällaisessa lämpötilassa ihan vapaaehtoisesti riekkuu..

Rakkaita ovat molemmat karvakasat. Ja niin hassulta kuin se vieraista kuulostaakin, tämä vanha herra todella ON lauman johtaja! Kyllä sakemanni nöyrtyy kun cottoni ärähtää. On siinä monet naurut saanut näiden kahden paineja seuraillessa. Painoeroakaan ei ole kuin vaivaiset 30 kg..

 

 

Toivottavasti lämpimät ilmat jatkuvat. Kasvu on puutarhassa nyt niin huimaa. Kun vain muistaa /jaksaa kastella.

 

<3